Hei,
olet sydämellisesti tervetullut blogini pariin <3
*Tekstini tulee sisältämään suoraa puhetta sydämestäni. Puhetta Jumalalta sinulle,
sekä raamatusta nousseita lukuja, sanoja ja jakeita, jotka koen sopivan vaihteleviin aiheisiini.
Olen pitänyt itseäni aina uskovaisena ja olen kokenut omassa elämässäni yliluonnollisia asioita,
niin hyviä kuin pahojakin.
Nyt ihan lähivuosina kuitenkin olen huomannut ja ymmärtänyt,
että oma Jumala -suhteeni on ollut melkoisen hakusessa ja kaukana kuitenkin siitä,
mitä todella sen kuuluisi olla ja mitä ihmissydän janoaa, sekä kaipaa.
Sanotaanko näin, ettei minulla ole ollut selkeää ymmärrystä
ja olin jollakin tapaa hyvin maallisten menojen sekä ajatusten sumentama,
enkä käsittänyt, kuinka Jumala kärsivällisesti odotti ja katseli omia yrityksiäni
selvitä elämän erilaisista tilanteista omine voimineni.
…Nyt jälkeen päin sen käsitän, kuinka paljon helpommalla olisin päässyt
jo pelkästään sillä, että olisin rukoillut,
jutellut Jumalan kanssa ja luottanut Hänen johdatukseen elämässäni.
Vuoden 2018 lopussa koin suurta tarvetta mennä seurakunnan Sunnuntai-kokoukseen.
Itsekin ihmettelin, ”miksi nyt menisin sinne mummojen ja pappojen keskelle” ja ”olisi paljon muutakin tekemistä tälle päivälle”
En ollut aiemmin edes käynyt oman kaupunkini seurakunnassa.
Siinä hetken ihmeteltyäni ja emmittyäni päätin mennä paikan päälle, kävipä sitten kuinka tahansa.
Samaisessa kokouksessa koin, kuinka Jumala puhui suoraa minulle toisen ihmisen kautta,
minun elämääni ja siihen tilanteeseen, jota läpi kävin.
(niin, ja seurakunnasta löytyikin kaiken ikäistä porukkaa😉)
Uudeksi vuodeksi tein matkan Espanjaan ja siellä ollessani
tunsin vielä kovempaa tarvetta rauhoittua ja olla Jumalan läsnäolossa, muiden juhliessa.
Aiemmin olisin ollut yksi juhlijoista, mutta tällä kertaa oli äärettömän hyvä vain olla.
Mennä aikaisin nukkumaan, syödä hyvin, treenata salilla ja lenkkeillä, sekä rukoilla rannalla.
(Matkan jälkeen menin melko pian kasteelle seurakuntaani).
Yliluonnollisuus on kiehtonut minua aina.
Yhteen aikaan katselin todella paljon kauhuelokuvia; mitä kauheampi leffa, sitä parempi se oli.
Onneksi leffamaku on muuttunut täysin ja telkkariakaan ei enää kotoa edes löydy. 😀
Joskus menneinä vuosina pelkkä nimi Jeesus sai aikaan minussa sekavia ajatuksia/tunteita.
Joskus suorastaan huvitti koko nimi, vaikka pidin itseäni uskovaisena.
Eikö kuulostaakin melko ristiriitaiselta. En tajunnut merkitystä sille ja vain lähinnä nauratti,
kun kuulin vaikka jonkun sanovan, että ”Jeesus elää!” tai ”Jeesus pelastaa”.
Pidin Jeesusta miehenä, joka aiemmin historiassa kuoli ristillä ihmisten syntien tähden ja kuulosti hassulta,
että kuollut mies voisi auttaa mitenkään.
Mutta sitä en käsittänyt, kuinka Hän todella on olemassa tällä hetkellä, tässä päivässä.
Jeesus nimi herätti minussa mm. siksi niin voimakkaita tunteita
sillä vain Hän on tie ikuiseen elämään (uskomattoman ihana lupaus <3.)
~ Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä;
ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. ~
(Joh. 14:6)
…Ei minkään muun kuuleminen herätä oikein mitään tunteita,
siis jos joku mainitsee jonkun maanpäällisen jumalan tai asian…
Tämä johtuu ainoastaan siitä, ettei niillä ole mitään valtaa,
ei auktoriteettia vaikuttaa hyvällä tavalla elämän kulkuuni, eikä merkitystä.
Ei mikään patsas tule antamaan sinulle tukea, turvaa ja yliluonnollista voimaa, saatikka lupausta ikuisesta elämästä.
~ Mitä auttaa jumalankuva? Senhän on veistäjä tehnyt.
Mitä hyödyttää valettu patsas? Sen vastaukset ovat valhetta.
Miten veistäjä voi luottaa veistokseensa,
omatekoiseen jumalaan, joka ei puhu? ~
Habakuk 2:18
Jumalan Henki, Pyhä Henki on Hänen armosta antama apu meille, (sinulle ja minulle<3) tänne maan päälle,
jotta elämä olisi helpompaa ja tarkoituksellista.
Joskus ajattelin myös ihan tosissani, että uskovaisen elämä on äärimmäisen tylsää ja harmaata.
Ja että syvä luotto ja rakkaus Jumalaan on vain ”hihhuleiden hommaa”.
Ja pitäisi vaan istua raamatun kanssa ja käydä kirkossa/seurakunnassa Sunnuntaisin.
Hoilata virsiä jne. ”Elämän ilot” ja meiningit loppuisivat siihen, jos päättäisin antaa elämäni Jeesukselle.
Tänä päivänä kuitenkin tajuan, että en ole koskaan voinut paremmin, niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Ja uskossa olo on kaikkea muuta kuin tylsää ja ”hihhuleiden hommaa”. <3
Haluan muistuttaa vielä, että jokainen meistä on oma arvokas, ainutlaatuinen, upea yksilönsä.
Ei ole toista samanlaista kuin sinä. Kenelläkään toisella ei ole samaa sormenjälkeä taikka osaamista, mitä juuri sinulta löytyy.
Olet uskossa tai et olet arvokas ja niin rakastettu.
Sinä olet Jumalan taideteos.
Ja Jumala haluaa rakastaa, auttaa, vahvistaa sinua,
antaa parasta elämääsi, parantaa haavasi ja haluaa suojella sinua, kunhan vain uskot.
<3: Marianne
PS. Ensimmäisen kirjoitukseni aiheena tulee olemaan kuolema ja menetys, joka julkaistaan ensi viikon maanantaina.
