Perjantai iltana kävin paikallisessa pizzeriassa hakemassa hieman hiukopalaa. Olin työstämässä erästä projektia ja totesin muutaman tunnin jälkeen että oli haettava jotain täytettä vatsan pohjalle. Kävin eräässä tutussa pizzeriassa jossa oli tullut käytyä lukemattomia kertoja viime vuosina.
Tiskillä vastassa oli tuttu myyjä jonka kanssa monesti vaihdoimme perus kuulumisia. Keskustelu tulvahti normaaliin tyyliin ja kävimme läpi viime aikojen tapahtumia. Yhtenä erityisenä piirteenä oli aina puhua myyjän aktiivisesta biljardi, tai siis tarkemmin snooker, harrastuksesta. Kaveri on taitava pelaamaan ja menestynyt ns. ryhmäkilpailuissa hyvällä tasolla kavereidensa kanssa. Viime aikoina olikin tullut hyviä voittoja ja muutama tasapelikin paikallisella Pirkanmaan tasolla. Naureskeltiin ja käytiin läpi miten pelit oli menneet.
Siinä lomassa kaveri mainitsi, että hänen heikkoutensa on se kuuluisa pääpeli. Keskustellessa tästä tuli minulle muutamia ajatuksia, jotka tiesin hänen jo tietävän, mutta aina on hyvä jakaa asioita vaikka vähän kertauksenakin.
Puhuimme siitä kuuluisasta omasta pelistä. Kuinka aina ensin täytyy pelata sitä omaa peliä, tapahtui vastapelurin puolella mitä tahansa. Kaverini taidoissa ei ollut mitään vikaa, mutta kisatilanteessa hän sanoi että pelitaso tippui hänellä selkeästi. Keskustelumme jatkui ja mieleeni tuli nämä kaikkien tietämät, mutta niin helposti unohtuvat sanat:
”Oma peli. Aina täytyy muistaa pelata omaa peliä ensin. Jos ei pelaa omaa peliä niin silloin pelaa vastustajan peliä.”
Tuossa keskustelun lomassa Herra muistutti muutamista Hengen ja elämän tosi seikoista.
Tuo sama tilanne on meillä kristityilläkin, me monesti alamme pelata jonkun toisen peliä, jopa aika innokkaastikkin. Kun me emme pelaa ns. omaa peliä eli sitä mihin Jeesus on meitä kutsunut tai mitä Hän haluaa meidän tekevän, pelaamme jonkun toisen.
Tämä toisen, eli vastustajan, peli voi olla monesta lähteestä. Luonnollisesti ajattelemme ensin että se tarkoittaa paholaisen tarkoitusperiä, jonkin synnin tekemistä tai esimerkiksi toisten ihmisten seuraamista Jumalan sijaan. Kaikki todellisia ja mahdollisia lähteitä.
Se mistä Herra minulle puhui oli ”Oman hengellisen pelin vastus on usein me itse”. Meidän omat inhimilliset ajatukset, tavoitteet, kokemukset tai muut ajatusrakenteet joita ei ole vielä annettu Hänelle. Nämä taas johtavat meidät tekemään jotain aivan muuta mitä Jumala meille on avannut tai näyttänyt.
Kaverini pizzeriassa nosti keskustelun lomassa hyvän esimerkkitilanteen mikä oli tapahtunut hänelle taannoin.
Hän oli ollut jälleen snookerpelissä ja vastustaja oli ollut haastava. Peli oli edennyt niin että kunnon pallon pussitus paikkoja ei oikein ollut. Lyhyesti vielä tähän, että snookerin idea on pussittaa kaikki pallot biljardipöydältä oikeassa järjestyksessä. Järjestyksen määrittelee pallojen väri. Joka kerta kun lyö tarvitsee aina osua palloon tai tulee virhe, ja liian monen virheen jälkeen vuoro siirtyy toiselle.
Noh, tämä kaverin peli oli edennyt ilmeisen huonosti ja kaverilleni tuli huono lyöntipaikka. Ei ollut helppoa mahdollisuutta saada palloa pussiin. Piti turvautua safety-lyöntiin eli ns. varmoja lyönti, joissa halutaan vain koskettaa palloa ja saada myös vastustajalle mahdollisimman huono lyöntipaikka.
Kun kaverini oli lyömässä vastustaja sanoi hieman vitsaillen:
”Et kai sää ny vaan ala varmisteleen?”
Johon kaverini vastasi mielessään ”No en mää kai sit ala” ja yritti palloa pussiin. Tämä ei tietenkään onnistunut. Koko loppupelin aikana hän ei saanut omaa keskittymistään takaisin. Hän antautui pelaamaan vastustajan peliä.
Tämä yksinkertainen tilanne kuvastaa hyvin sitä kuinka suuri vaikutus on sillä mihin katseemme ja ajatuksemme kiinnitämme, ja kenen annamme niitä viedä. Tuossa tilanteessa puhutaan urheilutermein ns. ”Mind game”:stä eli pääpelistä. Tuo sama pääpeli on meillä Jeesuksen seuraajilla käynnissä joka päivä.
Jos meillä ei olekkaan näkyvää vastustajaa, niin paholainen yrittää syöttää meille monenlaisia uskomuksia meistä itsestämme tai muuten vain harhauttaa meidän ajatuksemme jonnekkin muualle siitä pöydästä johon Herra on meidät jo istuttanut.
PS. 23:5 Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
Myös muut voivat yrittää meitä ohjata toisaalle, aivan kuten kävi kaverilleni pelissään. Joskus ehdotukset voivat olla jopa oikean kuuloisia ja todellisia hyviä asioita, mutta kuitenkaan eivät Jumalan meille tarkoittamia tehtäviä. Meillä voi olla suuri halu tehdä kaikkea hyvää kuten saada ihmiset tekemään oikeita asioita ja auttaa heitä niin että he muuttuisivat. Kuitenkin todellinen muutos voi tapahtua vain Jumalan kautta, ei toisen ihmisen käden tai tahdon kautta. Silloin pahimmillaan ihmiset vain kiintyvät toisiin ihmisiin eivätkä Jumalaan. Me emme voi itsestämme tehdä mitään sellaista joka saavuttaa iankaikkista hedelmää:
Joh. 15:5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
Mutta toisten ihmisten vaikutukseen liittyy myös toinenkin puoli. Usein käy myös niin että Jumala avaa jonkun toisen kautta meille mahdollisuuksia, mutta me emme niihin tartu pelon tai epävarmuuden vuoksi. Me helposti järkeilemme itsemme tilanteesta ulos ajattelemalla ”ettei tämä voi olla minulle” tai ”nyt ei ole aikaa” tai ”ettei minusta tunnu siltä”. Pelko, epävarmuus tai tunteet voi tulla aiemmista kokemuksista tai epäonnistumisista. Kenties jopa jostain mitä itse ei ole kokenut, mutta nähnyt vierestä. Jokatapauksessa kaiken näiden takana on pelko joka helposti meidät lamaannuttaa ja saa menemään mihin se sitten haluaakaan – jättämään Jumalan mahdollisuuden väliin.
Tämä tapahtuu ajatustasolla ja sen tarkoitus on saada meidät uskomaan, jotain muuta kuin mitä Jumala on meille jo sanonut tai meidät tarkoittanut. Me vaellamme niin sanotusti sielun mukaan.
Kaikkein tavanomaisimpia onkin että tilanteessa ei ole ketään muuta, vaan siinä olemme vain me itse. Henkeemme tulee ajatus tehdä jotain ja hetkeä myöhemmin meidän mielemme alkaa järkeilemään miksi ei. Se voi lähteä pelosta, ”eikai joudun kuitenkin tekemään sitä tai tuota”, ”En minä osaa”, ”En minä uskalla”, tai häpeästä ”minut nähdään sellaisena tai tälläisenä” – kaikki nämä ovat valheita. Ei vihollista, ei paholaista – vaan meidän ajatusrakenteemme jotka eivät ole alistettu ja luovutettu Hänelle koittavat ohjata meitä harhaan.
Room. 8:1-6 | 1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. 2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. 3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, 4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. 5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. 6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
Jumala avaa meille mahdollisuuksia juuri Hengessä ja meidän tulee oppia erottamaan ne sielun maailmasta. Meidän täytyy oppia pitämään päämme omassa pelissä, Hänen, Jeesuksen suunnitelmassa.
Sinä olet jo siinä. Uudestisyntymisen jälkeen meitä koskee nämä Roomalaiskirjeen jakeet. Se mikä meitä haastaa on meidän mielemme uudistus, josta Paavali puhuu muutama luku myöhemmin:
Room. 12:1-2 | 1 Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. 2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Meidän Henkemme elää uutta uudestisyntynyttä elämää. Meidän ei tarvitse ja me voimme tehdä päätöksen olla mukautumatta tämän maailman ajatuksiin. Me voimme ja pystymme valitsemaan toisen tien.
Tämä uusi elämä tulee täyteyteensä Hänen kanssaan. Jotta me saavutamme, sen täytyy meidän mielemme ja sielumme asettua elämään uudistuneen Henkemme mukaan, joka on Pyhän Hengen ohjauksessa. Meidän henkemme on uudistunut ja nyt sen tulee johtaa meidän olemustamme. Sielumme tulee olla alistunut Hengen johdettavaksi.
Tämä on mielen uudistus. Se tapahtuu vaiheissa ja enenemissä määrin koko ajan, sitä mukaa kun antaudumme enemmän ja enemmän Hänelle. Annamme siis Hänelle kaiken ja koko hallinta vallan, seuraamme Häntä kuuliaisena ja tulemme vastoinkäymisissämmekin Hänen luokseen.
Se on sama prosessi kuin Israelilaisilla oli lähdettyään Egyptistä: He pääsivät vapauteen Egyptistä mutta erämaassa, Egyptin piti lähteä heistä – tavat toimia, ajatusrakenteet, epäilys etc. ja luottamus Jumalaan kasvaa. Sen täytyi tapahtua, että he pystyivät astumaan uuteen tehtäväänsä. Vanhan täytyi kuolla. Heidän täytyi tulla kuuliaisiksi ja luottavaisiksi siihen mitä Jumala tekee.
Luvattu maa ei siis tarkoita vertauskuvannollisesti taivaaseen pääsyä vaan meidän pääsyämme Jumalan kutsuun:
- Kristus vapauttaa meidät ja uudesti synnymme (= vapaus egyptistä)
- Meidän vanhat tottumukset, lihan sekä sielun mukaan elämisemme muuttuu Hengessä luottamiseen ja vaeltamiseeen. Opimme siis luottamaan Jumalaan Hengessä. Hän myös kutsuu ja näyttää suuntaa oikealla ajalla. (= erämaa)
- Me astumme toteuttamaan sen mihin Hän on kutsunut, kuuliaisena Hänelle ei vanhalle (= luvattu maa).
2. Kor. 5:14-17 | 14 Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; 15 ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. 16 Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. 17 Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
Sinä olet jo tämä uusi joka on Kristuksessa Jeesuksessa!
Miten me siis muutamme meidän pelimme jälleen Hänen, Jeesuksen nurkkaukseen? Kääntämällä katseemme joka tilanteessa ja katsomalla Häneen. Miten me kuoletamme vanhat ajatusrakenteemme, etsimällä Häntä ja viettämällä Hänen kanssaan aikaa – luottamalla Häneen. Tulemalla Hänen luokseen ja etsimällä sitä mitä Hän haluaa tehdä.
Vaikka tilanteessa tuntuisi pelko tai epävarmuus, me voimme valita katsoa Häneen ja tehdä sen mitä Hän näyttää sydämessämme. Vapaus pelosta ei ole ettemme tunne sitä, vaan että emme anna sen hallita meitä. Tämä pätee yhtä lailla kaikkeen muuhunkin. Me elämme tässä maailmassa mutta emme saa antaa sen määritellä suuntaa tai päätöksiämme. Hän antaa meille joka päivän, ja joka päivälle joka tilanteeseen voiman valita ja tehdä oikein, Jeesuksen kautta.
2. Kol. 3:1-11 | 1 Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. 2 Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. 3 Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; 4 kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. 5 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, 6 sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, 7 ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. 8 Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. 9 Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa 10 ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. 11 Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.
Mahtavaa rauhallista pyhäinpäivän viikonloppua!
Wille
