Tyypillistä ajallemme on jo vuosikymmenien ajan ollut, että uskovat etsivät voimakkaasti voideltuja julistajia ja Herran palvelijoita, joiden läheisyyteen he pyrkivät. Uskovat iloitsevat saadessaan olla lähellä Herran palvelijoiden valoa, heidän voiteluaan. On kuin etsittäisiin Herran palvelijoilta valoa, jotta se voisi näyttää suuntaa mihin kulkea.
Miksi? Koska tuon toisen valon lähellä ollessaan voi nähdä saman kuin mitä tuo Herran palvelija näkee, Herran suuruuden. Mutta – kun kokous on ohi, palataan jälleen ”harmaaseen arkipäivään” ja valo katoaa. Tuon toisen Jumalan palvelijan valo ei enää näytäkään suuntaa, vaan himmenee siellä arkipäivän haasteiden keskellä.
Miksi? On kaksi vaihtoehtoa: joko valo ei ole meissä itsessämme (meillä ei ole Jeesusta) tai emme ymmärrä, että jokaisella uskovalla on oma valo (Kristus meissä, kirkkauden toivo).
Meidät on toki luotu yhteyteen toisten uskovien kanssa: siunaamaan, laskemaan käsiä, rukoilemaan ja palvelemaan toisiamme, koska olemme seurakunta ja Kristuksen ruumis. Millainen ruumis se olisi, elleivät ruumiinosat ja -toiminnot palvelisi toinen toistaan.
Meitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu elämään uskonelämäämme toisen ihmisen kautta! On tullut aika ottaa vastuu omasta henkilökohtaisesta uskonelämästä arkipäivässä!
Kerta toisensa jälkeen on nähty, miten Herran suurestikin voitelemat ihmiset, ne, joiden lähelle hakeudutaan, eivät kestä jatkuvaa ihmisten huomiota. Eiväthän he ole se valo, jonka lähelle uskovien tulisi ensisijaisesti hakeutua apua saamaan. Voideltujen Jumalan palvelijoidenkin tehtävä on osoittaa kaiken avun lähteenä jokaiselle Jeesusta Kristusta.
Toisen valon lähelle hakeutuminen ei ole uusi ilmiö. Raamattu kertoo, miten ihmiset jo ajanlaskumme alussa hakeutuivat iloitsemaan toisen valosta. Valon lähteenä oli tuolloin vanhan liiton viimeinen edustaja, Johannes Kastaja. Jeesus puhuu Johannes Kastajasta:
Joh 5:35 (RK-käännös): ”Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte vain hetken iloita hänen valostaan.”
Vertaa Joh 5:35 (Aramaic Bible in Plain English): ”He was a blazing and shining lamp, and you were willing to boast about the time in his light.” Suomennettuna: ”Hän oli välkehtivä ja kirkas lamppu ja te halusitte ylpeillä ajasta hänen valossaan.”
Johannes Kastajan luokse erämaahan kokoontui paljon kansaa (Matt 3:5). Ihmisillä ei tuolloin Vanhan Testamentin aikaan ollut tuota samaa valoa itsessään, joka Johannes Kastajalla oli. Johannes Kastajahan oli täytetty Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa (Luuk 1:15). Ihmiset iloitsivat siitä, että saivat olla hänen valossaan. Jotkut jopa ylpeilivät sillä.
Johannes Kastaja ei etsinyt omaa kunniaansa, vaan osoitti Jeesusta, Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnin (Joh 1:36). Tätä hetkeä varten Johannes Kastaja oli syntynyt ja sitä varten hänet oli lähetetty – tunnistamaan ja osoittamaan ihmisille kuka Jeesus on.
Kuten Johannes Kastajan, meidänkin tulee osoittaa Jeesusta kun ihmiset hakeutuvat lähellemme! Jeesuksen tulee kasvaa ja meidän itsemme vähetä (Joh 3:30)! Jeesus on se välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ei kukaan ihminen – vaikka olisi kuinka voideltu ja palava.
Jeesus on tullut valkeudeksi tähän maailmaan (Joh 12:46).
Hän (Jeesus) on meidän valkeutemme ja valomme lähde. Sinulla itselläsi uskovana on siis tuo valo jo itsessäsi, jos Jeesus asuu sinussa. Sinulla on oma lamppu ja suora yhteys iankaikkisen valon lähteeseen. Ei Hän ole sinusta kaukana, vaan Hän on lähempänä kuin yksikään toinen ihminen tai uskova koskaan voisi olla.
Jeesus on luvannut, ettei Hän sinua koskaan hylkää eikä jätä (Hepr 13:5). Lähtiessään Isän luokse taivaaseen, Jeesus lähetti oman Henkensä olemaan kanssasi iankaikkisesti: neuvomaan, ohjaamaan, auttamaan ja vahvistamaan sinua voimallaan (Joh 14:16).
Pyhän Hengen kautta Jeesus on kaikkialla ja kaikissa olosuhteissa kanssasi. Sinä ja minä me emme ole koskaan yksin. Raamatun suuri salaisuus on meille todellisuutta:
Kol 1:27-28 (RK): ”Heille Jumala tahtoi antaa tiedoksi, miten valtava on pakanakansojen keskuudessa tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä kirkkauden toivo.”
Kristus meissä! Kristuksen elämä tekee meistä valon kantajia. Koska Jeesus Kristus asuu uudestisyntyneessä uskovassa Pyhän Hengen kautta, Hänen elämänsä meissä mahdollistaa sen, että uskova voi olla valo tälle maailmalle:
Matt 5:14 (RK): ”Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
Loistakoon sinun valosi! Kristus sinussa lamppu! Älä vain iloittele lyhytaikaisesti toisten ihmisten valoissa. Ole sinä Kristus-valon kantaja – ja anna valosi loistaa!
Pastori Leena
