Kiitollinen olo syntyy niin monista asioista
ja meille voi henkilökohtaisella tasolla kiitollisuuden tunteita nostaa erilaiset asiat.
Itse olen kiitollinen nykyään yhä useammin, enemmän ja enemmän oikeastaan kaikesta mahdollisesta.
Ymmärryksen kasvaessa kiitollisuuden määräkin kasvaa.
Ymmärtäessä, ettei mikään tässä elämässä ole itsestään selvää ja kaikki hyvä on vain armoa armon päälle.
Elämä ja se että edes nousee aamulla ylös uuteen päivään,
ei todellakaan ole itsestään selvää ja mitä tahansa saattaa tapahtua milloin tahansa.
Tämä ajatus herätti minussa aiemmin melko suurta rauhattomuutta ja pelkoa.
Mitä vain voi tapahtua, milloin tahansa, hyvää tai pahaa.
~ Syntieni kuorma käy yli voimieni, se on raskas taakka, raskaampi kuin jaksan kantaa.
Psalmit 38:5 ~
Rauhattomuus sekä pelko syntyi siitä, etten tiennyt kehen turvata, keneen voisin luottaa.
Ei auttanut, että luotan esimerkiksi hyvään ystävääni.
Sillä, mitä jos hän menehtyisi yllättäen, mihin sitten turvaisin.
Ennen sydämenuskoon tultuani pohdin myös seuraavaa.
Mitä jos ystävä/puoliso/sukulainen yllättäen jättää tämän maailman.
Se jonka kanssa aiemmin on tullut spekuloitua, onko tämän maailman ulkopuolella elämää tai onko Jumalaa olemassa
ja on ehkä päätetty olla uskomatta mihinkään ja hän menehtyy yllättäen.
Keneltä sitten saat turvaa ja ”joukko motivaatiota” olla uskomatta mihinkään.
Itselleni luo turvaa olla riippumaton kenestäkään ihmisestä ja uskoa, että on olemassa suurempi voima ja kaiken tämän hallitsija.
Rakas Jeesus Kristus, kaikkivaltias, joka johdattaa nyt ja kuoleman jälkeen, niin minua kuin läheisiänikin. Tämä turva on ja pysyy.
Ymmärtäessäni aidosti Jumalan olemassa olon, sekä muuttumattomuuden, sain todella vihdoin rauhan.
Sen että Hän on pysyvä, muuttumaton kallioni ja turvapaikkani.
Ainoa asia, joka on aina ollut ja on aina oleva.
Minulla tulee aina olemaan Hän. Hän, joka on kanssani,
vaikka koko maailma katoasi ja tuhoutuisi ympäriltäni.
~ Minä nostin taakan sinun harteiltasi, sait irrottaa kätesi kantokorista.
Psalmit 81:7 ~
Olen tuntenut ajoittain melko suurtakin hämmennystä,
kun kuulen jonkun henkilön olevan kiitollinen jostakin.
Olen miettinyt, että jos ihminen ei tunne henkilökohtaisesti Jumalaa (hänen Luojaansa) ja on kiitollinen,
niin MILLE tämä ihminen on kiitollinen.
Kohteita kyllä kiitollisuudelle keksitään ahkerasti, mm. universumi, luontoäiti tai vaikka Joulupukki.
Mutta, miksi olla kiitollinen LUODULLE, kun voisi olla kiitollinen itse LUOJALLE.
Eihän hyvästä ateriastakaan kiitetä ruokaa, vaan sen valmistajaa!
Jumala rakastaa antaa hyvää elämääsi, asioita, jotka yhä enemmän ja enemmän nostattavat kiitollisuuttasi.
Usko kasvattaa kiitollisuutta ja kiitollisuus uskoa.
Mutta on silti huomion arvoista ja äärimmäisen tärkeää myös ymmärtää,
että vaikka inhimillisellä tasolla elämästä ei löytyisi lähes mitään kiitollisuuden aihetta ja kaikki tuntuisi ns. ”kaatuvan päälle”,
kiitokset ja kiitollisuus Jumalaa kohtaan tulee olla ja pysyä.
Kiitos ja kiitollisuus itse Luojalle tulee muuttamaan kaiken elämässäsi ja se on voimavara, joka nostaa sinut täysin uudelle tasolle.
Valo pimeydessä ja opit rakastamaan aidosti, sekä luottamaan Jumalaan tilanteessa, kuin tilanteessa.
~ Sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys on kuin kirkas valo.
Psalmit 139:12 ~
~ Tämä kaikki tapahtuu teidän takianne, jotta yhä enenevä armo synnyttäisi yhä useammissa runsasta kiitollisuutta Jumalan kunniaksi.
2. Korinttilaiskirje 4:15 ~
/ Marianne
