Nyt tuli hyvinkin raskas aihe mieleni päälle ja koin, että minun tarvitsee tästä erikseen kirjoittaa.
joten päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Toivottavasti jokainen saa tästä jotain.
Jos ei muuta, niin edes vähän miettimisen aihetta omaan elämään.
Ko. teksti kirjoitettu Pyhäinpäivänä 2019.
Onko mitään synkempää, tyhjempää ja lohduttomampaa tapahtumaa ja mielentilaa,
kuin kuolema ja siihen liittyvä suru/tuska. Rakkaan, läheisen kuolema.
…Eikä se yksin ole mielentila. Usein siitä kärsii myös fyysisin oirein ja tämä fyysinen,
sekä henkinen kärsimys yhdessä valuu tahtomattakin myös muihin lähipiirissä,
jotka vielä elossa. Vierelläsi.
Päällimmäisenä tunteena voi olla lohduton tuska.
On avuton olo,
eikä yhdenkään henkilön osanotot ja ”voimahalit” tunnu oikeastaan missään,
vaikka heistä jokaisella varmasti tarkoitusperät olisivatkin ainoastaan hyvät.
Ei kukaan ihminen maanpäällä voi ymmärtää menetystäsi, vaikka kuinka yrittäisi.
Ei kukaan voi astua saappaisiisi,
vaikka tahtoisi… Jakaa edes puolet surustasi.
Tämä toinen ihminen, voi korkeintaan olla tukenasi…
Kuunnella hiljaa vierelläsi ja/tai yrittää antaa lohdullisia sanoja.
Jokainen meistä, lähtee täältä joku päivä. Se on väistämätön fakta.
Oli sitten uskovainen taikka uskomaton, kaikki me sen tiedämme, ettei tämä tässä jatku ikuisesti.
Menetyksen edessä saattaa tulla miettineeksi mm.
”Miksi hänelle kävi näin?” ”Miksi minulle kävi näin?” ”Miksi heille kävi näin?
”Miksi Jumala sallii tällaista?” ”Onko Jumala olemassa?”
”Näenkö enää koskaan rakastani?” ”Onkohan hänellä hyvä olla nyt?”
”Mihin hän meni?” ”Kuinka voin jatkaa elämääni ilman häntä?”
”Onko kuoleman jälkeen elämää?” ”Miksi Jumala sallii tällaista?”
”Katseleekohan kuollut rakkaani minua nyt pilvenreunalta?”
”Onkohan hän yksi noista yön kirkkaista tähdistä?”
…
Kysymys tulva voi olla loputon, yhtä loputon kuin tuskasi, pohjaton.
Aika kuluu, muistot ja haavat pysyy.
Ajan saatossa haavat saattavat alkaa pikkuhiljaa arpeutua,
mutta jonkun muiston/ajatuksen/tilanteen tullessa eteen,
haava saattaa revähtää taas täysin auki ja suru saa taas vallan.
Tiedätkö mitä…
Jumala ei ikinä sallisi sinulle näin suurta tuskaa, ei ikinä. Lohdutonta ja pohjatonta tuskaa.
Jumala ei ikinä antaisi sinulle raskaampaa taakkaa, mitä pystyt kantamaan.
Niin kauan kun elämme maan päällä,
kukaan meistä ei voi välttyä menetyksiltä, suruilta, luopumiselta,
mutta ilman Jumalan tuntemista, tuska voi ottaa yli vallan.
Tuska ja haavat ovat niin syvät,
että mieli ja kroppa yksinään ei sitä kerta kaikkiaan pysty käsittelemään.
Jumala näkee sinut tuskassasi ja odottaa, odottaa ja odottaa,
että sinä ymmärtäisit kääntyä Hänen puoleensa tuskasi keskellä.
Vain yksin Jumala tietää kärsimyksesi ja vuotavan sydämesi.
Hän, joka on luonut sydämesi.
Vain ja ainoastaan Hän pystyy antamaan sinulle yliluonnollisen rauhan myrskysi keskellä.
Hän joka sinut, sekä rakkaasi on luonut, tietää miten sinua lohduttaa, sekä auttaa hätäsi keskellä.
Mutta Hän ei ole Jumala, joka pakottaa mihinkään.
Hän ei tule väkisin pirstaloitunutta sydäntäsi korjaamaan, jos et Häntä halua ottaa vastaan.
~ Jumalaton saa osakseen paljon tuskaa,
mutta Herran armo ympäröi sen, joka Häneen turvaa.
Psalmit 32:10 ~
Vaikka maan päällä tapahtuu pahaa. Tapahtuu paljon enemmän siellä, minne emme vielä näe.
Näkymätön on paljon todellisempaa, kuin näkyvä.
~ Uskon avulla me ymmärrämme,
että maailmat on luotu Jumalan sanalla:
näkyvä on syntynyt näkymättömästä.
Heprealaiskirje 11:1 ~
Tunnethan sinä tämän suuren tuskankin, mutta et pysty näkemään sitä.
Tunnet epätoivon ja lohduttomuuden, mutta et pysty näkemään sitä.
Jos et koskaan ole rukoillut, et voi tuntea näitä päinvastaisia hyviä tunteita:
Uskomattomalta tuntuva asia, jota ihmismieli ei yksin pysty ymmärtämään,
Miten voisi olla mahdollista tuntea suurta rauhaa ja jopa iloa, suuren tuskan keskellä.
Mutta mikä ihmiselle on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista.
~ Jeesus katsoi heihin ja sanoi:
”Ihmiselle se on mahdotonta,
mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.”
Matteus 19:26 ~
Rukous itsessään ei tarvitse olla mikään mahtavan upea juhlapuhe.
Tai että yrittäisit saada sen kuulostamaan kirkkopapin rauhalliselta saarnalta/rukoukselta.
Ei, se on suoraa puhetta sinulta Jumalalle. Se on henkilökohtainen asiasi, henkilökohtainen keskustelu
ja yhteytesi elämän Luojan kanssa.
Voit itkeä, huutaa, vihata tai vain olla hiljaa yksin.
Jumala on Isäsi, Jeesus Kristus, Henki ja Isi. Hänelle voit purkautua haluamallasi tavalla
kunhan vain haluat kääntyä Hänen puoleensa.
Eikö tunnukin uskomattoman hyvältä ajatus, että Kaikkivaltias, taivaan ja maan Luoja on puolustajasi, tukesi ja turvasi.
Hän korjaa sydämesi, jota kukaan ihminen ei pysty tekemään.
Hän on kanssasi joka päivä, joka paikassa ja haluaa rakastaa sinua.
Hän on kanssasi yksinäisyydessä ja täyttää sinut yliluonnollisella rauhalla, jota tämä maailma ei voi tarjota nyt, eikä koskaan.
Hän pitää huolen niin sinusta, kuin rakkaistasi
ja haluaa antaa sinulle iankaikkisen elämän rakkaiden ja rakkauden ympäröimänä.
~ Kaikki kätketty on olemassa vain ilmi tuotavaksi,
salassa oleva vain siksi että se tulisi julki.
Markus 4:22 ~
~ Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa.
Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Matteus 6:6 ~
<3 : Marianne
