Mark 10:17-25 (33/38) Jeesus tapasi varakkaan ja hyvää elämää eläneen nuorukaisen, joka juoksi Jeesuksen luo ja polvistui Häneen eteensä ja kysyi Jeesukselta: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Jeesus vastasi rikkaalle nuorukaiselle luettelemalla kaikki käskyt. Näitä kaikkia nuorukainen vastasi noudattaneensa nuoruudestaan saakka.
Vaikka nuorukainen oli elänyt hyvää elämää ja yrittänyt elää kaikin tavoin oikein, hän tunsi, että häneltä silti vielä puuttui jotain. Kaikkia lain kymmentä käskyä hän oli noudattanut, mutta…
Jeesus ei antanut nuorukaiselle jälleen uutta käskyä, vaan katsoi nuorukaiseen rakastaen ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua”.
Nuorukainen oli altis tekemään asioita ja hyviä tekoja, noudattamaan vielä yhtä uutta vaatimusta, mutta antaa pois, luopua omaisuudesta ja siitä kaikesta, johon hänen hyvien tekojensa täyttämä elämä nojasi, se oli liikaa. Mihin hän sitten itse turvaisi? Nuorukainen synkistyi ja lähti pois Jeesuksen luota murheellisena.
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!” Nämä sanat hämmästyttivät opetuslapsia, joten Jeesus täsmensi sanojaan: ”Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan! Jeesus lisäsi (jae 25): ”Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”
Mitä tavaraan luottaminen tarkoittaa?
Englanninkielinen käännös jakeista 23-24 ilmaisee asian näin:
Mark 10:23-24 (Amplified Classic): Ja Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsilleen, millaisella vaikeudella niiden, joilla on omaisuutta ja jotka pitävät siitä kiinni on astua sisälle Jumalan kuningaskuntaan. Ja opetuslapset olivat hämmästyneitä Hänen sanoistaan. Mutta Jeesus sanoi heille jälleen, Lapset, kuinka vaikeaa on niiden, jotka luottavat (asettavat luottamuksensa, turvallisuuden tunteensa) rikkauksiin, astua sisälle Jumalan kuningaskuntaan!
Nuorukaisen turva ja hänen valmiutensa tehdä hyviä tekoja perustui siihen, että hänellä oli varaa tehdä hyviä tekoja, koska ne eivät oikeastaan maksaneet hänelle mitään. Jeesus paljasti nuorukaiselle tämän todellisen sydämen tilan ja valmiuden palvella Herraa. Ilman omaisuuttaan nuorukainen olisi ”kuin veden päällä” ja täysin riippuvainen Jeesuksesta.
Moni ajattelee, että paljon omaisuutta omaavan on vaikea päästä pelastukseen sisälle, mutta luovuttamisen vaikeus pätee kaikkiin ihmisiin, niin rikkaisiin kuin köyhiin. Ei siis ole kyse siitä, että kaikesta omaisuudesta tulisi luopua ja elää askeettista elämää. Kyse on siitä, että emme saa asettaa identiteettiämme ja luottamustamme tavaraan, asemaan tai muuhunkaan maalliseen ja tehdä hengellistä työtä siitä käsin.
Ihmisen on vaikea päästää irti oman elämän hallinnasta pelkoineen, murheineen ja huolineenkin (tämän maailman murheista) ja halustaan/oikeudestaan päättää itse omasta elämästään ja tavastaan palvella Jumalaa – eli itse valitusta tavasta palvella Jumalaa (Kol 2:23). ”Itse valittu Jumalanpalvelus” perustuu ihmisen omiin tekoihin – eikä Jumalan edeltä valmistamiin tekoihin. Omat teot voivat olla todella hyviä tekoja, mutta niiden lähtökohta ei ole oikea.
Mikä on neulansilmä?
Jeesuksen puhe neulansilmästä saa aina mieleeni kuvan isosta neulasta, jolla ommellaan käsin kangasta. Joissakin neuloissa on niin pieni neulansilmä, että jopa ompelulankaa on tosi vaikea saada pienestä silmästä läpi. Lankaa joutuu kostuttamaan ja litistämään sormien välissä tasaiseksi niin, ettei langassa olisi yhtään harottavaa säiettä, joka estäisi langan läpimenon kapeasta neulanreiästä. Niin pienestä reiästä ei kyllä kameli mahdu, oli sitten äimäneula tai mikä muu neula tahansa.
Neulansilmä, josta Jeesus puhuu ei tarkoita neulan silmää, vaikka jotain yhtymäkohtia siihen onkin. Neulansilmä on Jerusalemin muurin portti, jota kutsuttiin neulansilmäksi, koska se oli niin kapea, ettei kameli mahtunut siitä sisään tai ulos taakkojen/kantamusten kanssa, vaan ainoastaan ilman niitä. Kameli pääsi ahtautumaan/tunkeutumaan portista sisään ja ulos, mutta KAIKKI taakat sen selästä piti jättää pois.
Mitä minun pitää vielä tekemän, että iankaikkisen elämän perisin?
Taakkojen luovuttamisen vaikeus voi olla taustasyynä siihen, miksi niin monet uskovatkin, vaikka ovat sisällä pelastuksessa, kokevat silti, että heiltä puuttuu hengellisestä elämästä jotain hyvin oleellista. Raamatun antama kuva uuden luomuksen elämästä ei vastaa omaa kokemusta. Ehkä siksi, ettei ole käyty neulansilmän kautta (täydellisen luovuttautumisen kautta), koska vain tuo kokemus voi auttaa meitä pääsemään syvemmälle Kristus-elämään ja sen tuomaan lepoon ja vapauteen.
Nuorimies Markuksen evankeliumin 10. luvussa kuuli Jeesuksen sanat ja tunsi niiden luoman pakottavan ja ahdistavan paineen, joka johtuu siitä, että Jeesus asettaa hänet valinnan eteen. Paine syntyy myös meidän sisäiseen elämäämme siitä, että me tiedämme sisimmässämme, että meidän pitäisi päästää irti, mutta juuri irtipäästäminen pelottaa.
Me ihmiset voimme olla kiinni kaikessa maallisessa ja itse tekemissämme (=meistä itsestämme lähtöisin olevissa) hyvissä teoissa (=minun täytyy/minun pitää tehdä), ettemme millään haluaisi päästää irti ja antaa Jeesukselle koko elämäämme ja antaa Hänen vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä.
On toisaalta merkillistä, että vaikka meitä ympäröivät olosuhteet eivät edes olisi hyvät, ne silti luovat meille valheellisen turvallisuuden tunteen, koska olemme niin tottuneet niihin.
Miksi meidän on niin vaikea luottaa, päästää irti ja antaa Jeesukselle koko elämäämme? Saadaksemme Häneltä kaiken, joudumme antamaan Hänelle kaikkemme. Miten ?
Jatketaan siitä seuraavalla kerralla.
Pastori Leena
