Eräänä lauantaiaamuna herätessäni mieleeni tuli voimakkaasti Jeesuksen vertaus palvelijoille uskotuista leivisköistä eli talenteista. Vertaus löytyy Matteuksen evankeliumista (Matt 25:14-29). Talon Herran lähtiessä matkoille Hän uskoi palvelijoille leivisköjä: yhdelle 5, toiselle 2 ja yhdelle 1 leiviskän. Toiset palvelijat laittoivat lahjansa käyttöön ja heidän talenttinsa lisääntyivät, mutta yhden leiviskän saanut kätki senkin, minkä oli saanut, maahan (jae 18).
Miksi yhden talentin saanut kätki talenttinsa maahan?
Talon Herran palasi pitkän ajan kuluttua ja ryhtyi tilintekoon palvelijoidensa kanssa. Hän halusi selvittää, mitä palvelijat olivat talenteillaan saaneet aikaan. Hän oli tyytyväinen viiden ja kahden leiviskän saaneisiin, mutta ei yhden. Herra pyysi tältä selitystä.
Jae 24-25: ”Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.”
Yhden talentin saaneen vastauksesta Talon Herralle heijastuu negatiivinen asenne. Hän vastaa Herralle olleensa peloissaan ja siitä syystä hän kätki leiviskänsä maahan, että se olisi sellaisenaan palautettavissa Talon Herralle. Saattaa olla, että pelko käyttää annettuja talentteja, yhdessä arkuuden ja epävarmuuden kanssa johti palvelijan tähän aarteen kätkentään. Kätkemisen syynä voi olla myös ajatus, että talentti oli hänen omasta mielestään liian vähäistä verrattuina toisten saamiin talentteihin. Tai ehkä hän ajatteli, ettei Talon Herra nähnyt hänen erityisiä lahjojaan antaessaan hänelle vain yhden.
Talentin maahan kätkenyt saattoi ajatella, että nyt voi ottaa rennommin, kun Herra ei ole valvomassa ja saapahan omansa takaisin. Mutta sen seurauksena miten hän ajatteli ja miten hän toimi, yhden leiviskän saanut menetti senkin, mitä hänelle oli uskottu – sen suuren kutsunsa – ja vain oman asenteensa ja passiivisuutensa vuoksi.
Mitä tämä vertaus opettaa meille?
Vertaus opettaa meille vakavan asian Jumalan valtakunnasta, jota meidät kaikki on kutsuttu rakentamaan. Jos emme ole uskollisia talenttien haltijoita ja laita talenttejamme (lahjojamme) käyttöön, ei Talon Herra voi luottaa meihin ja palkita meitä. Talenttimme eivät pääse moninkertaistumaan.
Matteuksen evankeliumin 25. luvussa oleva ensimmäinen vertaus viisaista ja tyhmistä neitsyistä liittyy samaan asiaan. Viisaat neitsyet olivat ”asioineet leivisköillään” ja siksi heillä oli öljyä sekä lampuissaan että astioissaan ja asioidessaan he olivat oppineet tuntemaan Herransa. Tyhmät neitsyet olivat niitä, joiden öljy ei ollut lisääntynyt. Tyhmät eivät olleet oppineet tuntemaan Herraansa samoinkuin ei sekään joka oli saanut vain yhden leiviskän.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä ja miten vertaus liittyy kutsun viipymiseen?
Ellemme opi uskollisesti palvelemaan (asioimaan) talenteilla sekä arkipäivän toimissa että erilaisissa tehtävissä Jumalan seurakunnassa (olemaan uskollisia vähäpätöisiltä tuntuvissa palvelutehtävissä), miten voimme ajatella, että Jumala voi uskoa meille suurempia. Meillä tulee olla selkeä kutsumustietoisuus ja ymmärrys siitä, että vähässä uskolliset ja talenteillaan ahkeroivat palkitaan Jumalan valtakunnassa. Talon Herran silmät näkevät, vaikka ihmiset eivät näkisi.
Suuri kutsu toteutuu vaiheittain
Uskon, että Suuren Kutsun – sen sinulle ja minulle annetun tehtävän – toteutuminen tapahtuu vaiheittain. Seurakunnan Herra tarkkailee uskollisuuttamme ja uskoo meille lisää hengellistä auktoriteettia (lisää leivisköjämme) uskollisuutemme mukaan. Kun olemme osoittautuneet uskollisiksi ”vähäisissä” palvelutehtävissä, meidät siirretään ”seuraavalle tasolle”. Mutta jos emme ole uskollisia edes pienissä asioissa, emme voi odottaa hengellisen auktoriteettimme kasvavan ja kutsumme toteutuvan – vaikka meille olisi uskottu alun perin kymmenenkin talenttia.
Ahkeroitse siis sillä, mitä sinulla on ja tee, mitä eteesi on nyt annettu. Niin Daavidkin teki ja oli uskollinen lammaspaimenena senkin jälkeen kun hänet oli jo voideltu kuninkaaksi veljiensä keskellä. Kun Jumalan aika tuli, hänen suuri kutsunsa alkoi toteutua (ja hänet nostettiin taso tasolta korkeammalle vastuutasolle). Lopulta Daavidista tuli Suuren Kutsunsa mukaisesti kuningas. Kuten Daavidin esimerkki osoittaa, antaessasi talenttisi Herran käyttöön ja osoittautuessasi uskolliseksi pienissäkin asioissa, sinunkin ahkeroimisesi huomioidaan Herran edessä – ja sinulle mitataan uskollisuutesi mukaisesti lisää. Suuri kutsusi toteutuu, eikä enää viivy.
– Leena Käppi
