”Nyt sormet ja varpaat ristiin, että tää homma onnistuu”
…Ja mitä näitä nyt on.
Ensinnäkin mihin ja miten auttaisi varpaiden ristissä olo tai ei olo…
Tai vaikka nyt entistäkin kovempaan suosioon nostettu nauru-, ilma-, akro-, tai ”mikä lie”-jooga.
Okei. Haluan avata asiaa seuraavassa:
Rauhoittuminen, paikallaan olo, hyvä musiikki, venyttely ja hengittely kehittää tottakai ihmisen hyvinvointia.
Kukaan tuskin koskaan päinvastaista ole väittänytkään, etteikö näin olisi.
Mutta joogan avulla saatu hetkellinen olo siitä,
että ”mieli on tasapainossa” ja ”elämä hymyilee”, ei mielestäni vaan ratkaise yhtään mitään.
Muutama vuosi sitten aloin itse myös kiinnostumaan enemmänkin joogasta erittäin paljon.
Seurasin joogaan liittyviä asioita ja erästä tunnettua ulkomaalaista
joogagurua sosiaalisessa mediassa ja ostin myös hänen kirjansa.
Treenasin joogaa kotona kirjan opin mukaan ja toki siitä tuli hetkellisesti rentoutunut olo,
olenhan muutenkin aina nauttinut venyttelyistä kynttilän valossa tunnelmallisen musiikin kera.
Mutta ei se poistanut sitä muuta… Mielessäni tapahtuvaa sekasotkua ja tätä sotkua
en itsekkään silloin huomannut ja ajattelin, että
”tämmöistä elämä nyt vaan on ja tämmöiseltä sen kuuluu tuntua”.
Mutta kuukausien vieriessä aloin pikkuhiljaa kiinnittämään huomiota,
kuinka tämä ko. joogaguru kärsi mm. oman lapsensa menettämisen pelosta yms.
ja tajusin ettei minkäänlainen rauhoittuminen, hienoimmassakaan jooga-asennossa tai kauneimmassakaan ympäristössä
tule auttamaan sellaisen raastavan pelon kanssa tai muiden elämän sekasotkujen kanssa.
Ilman SYVEMPÄÄ MERKITYSTÄ ei synny muuta, kuin turvattomuutta ja pelkoa.
Siinä pitää olla aitoa tunnetta mun Luojani rakkaudesta, läsnäolosta ja ikuisesta turvasta.
~ Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä,
vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen.
2. Timoteuskirje 1:7 ~
Päätin lopettaa joogan ymmärtäessäni,
ettei sen aiheuttama väliaikainen rauha auta yhtään elämän oikeiden vastoinkäymisten keskellä
ja että en halua tuhlata aikaani tehden liikeitä (jotka alun perin ja pohjimmiltaan ”jumalille” tarkoitettu),
vaan aion keskittyä rakastamaan omaa taivaan Iskääni.
Sen päätöksen jälkeen sain todella vihdoin syvän rauhan sydämeeni asian kanssa.
Rukouksessa meditointi on parhaimpia asioita mitä tiedän ja tunnen sydänjuuria myöden.
…Niin surullinen fiilis, kun sosiaalisessa mediassa pyöriessä, liian usein tulee kasvot vastaan,
joista huokuu sisällä paisuva mylläkkä, mutta silti on hymy päällä.
Meillä maan päällä riittää murheita toinen toisensa perään, mutta niiden kanssa ei tarvitse yksin painia,
ei niin ole suunniteltu tai tarkoitettu. Sinä et ole yksin!
Ihan samoin ennen kuvittelin, että ”joo elämän vaan kuuluu tuntua tältä ja kyllä mä painan tästä taas seuraavaan päivään”.
EI, sen ei kuulu tuntua yhdeltä selviytymistarinalta viikonlopusta toiseen ja maanantaiden itkemiseltä.
Elämällä on paljon suurempi merkitys,
sekä tarkoitus ja ollaan sun kanssa osa sitä ihanuutta.
~ Ajasta aikaan luottakaa Herraan,
sillä Herrassa on turva, Herra on ikuinen kallio.
Jesaja 26:4 ~
Rentouttavaa viikkoa ja muista,
olet rakastettu.
– Marianne
